Matkani optikoksi ei ollut aivan suora. Vuonna 2006 pääsin Kirkassilmään kesätöihin. En entuudestaan tiennyt optisestia alasta juuri mitään. Olin vain käynyt Kirkassilmän Sadulta ostamassa värillisiä piilolinssejä. Samana kesänä sain tiedon, että tulin valituksi yliopistoon opiskelemaan kasvatustieteitä. Palasin kuitenkin lähes joka viikonloppu Kirkassilmään töihin ja vuonna 2009 opintojen pääpaino vaihtui ammattikorkeakoulun optometristi-opinnoiksi. 

Optinen ala ikään kuin imi minut mukaansa. Oli kiehtovaa oppia ymmärtämään paremmin sitä, miten ihmisen tärkein aisti toimii. Näkö vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn kaikilla elämän osa-alueilla. Koin näin ollen kouluttautuvani alalle, jossa pystyin todella olemaan avuksi miettimällä näkemisen ratkaisuja paremman näkökyvyn saavuttamiseksi. 

Opiskeluaikana oli hyötyä siitä, että olin saanut alan työkokemusta jo etukäteen. Olin työssä myös varmistunut siitä, että asiakaspalvelu oli mieleistä. Lisäksi innokkaana muodin seuraajana olin silloin (ja olen edelleen) innoissani siitä, että silmälasi- ja aurinkolasimuodin perimmäinen tarkoitus on olla hyödyksi ihmisille. 

Olen seurannut alaa nyt 14 vuotta ja todella sitä mieltä, että optisen alan kehitys terveydenhuoltopainotteisemmaksi on oikea kehityksen suunta. Väestön ikääntyessä meitä optikoita tarvitaan entistä enemmän mukaan huolehtimaan ihmisten hyvinvoinnista. Mikään kehitys ei kuitenkaan synny itsestään, vaan ammattiryhmämme tulee olla aktiivisesti mukana luomassa optisen alan tulevaisuutta.

Olen todella ylpeä siitä, että kuulun näkemisen ammattilaisten joukkoon.